Kannanotto vammaispalvelulain uudistamiseksi annetusta lakiehdotuksesta HE 191/2022

                                                                                          

Hallitus antoi asiaa koskevan esityksen eduskunnalle 22 syyskuuta 2022. Tavoitteena on, että uusi vammaispalvelulaki tulisi voimaan samalla, kun vammaispalveluiden järjestämisvastuu siirtyy kunnilta hyvinvointialueille 1.1.2023 sote-uudistuksen tullessa voimaan. Lakiin tulisi kolmen vuoden siirtymäaika, jolla halutaan turvata vammaisille henkilöille palveluiden jatkuvuus siirtymävaiheessa.

Uudistuksen tavoitteet: 

  1. toteuttaa vammaisen henkilön yhdenvertaisuutta, osallisuutta ja osallistumista yhteiskunnassa;  
  2. ehkäistä ja poistaa esteitä, jotka rajoittavat vammaisen henkilön yhdenvertaisuuden, osallisuuden ja osallistumisen toteutumista yhteiskunnassa;
  3. tukea vammaisen henkilön itsenäistä elämää ja itsemääräämisoikeuden toteutumista; 
  4. turvata vammaisen henkilön yksilöllisen tarpeen mukaiset, riittävät ja laadultaan hyvät palvelut.

Lain perusteluiden mukaan uudistus on tarpeen, koska eri vammaisryhmät ovat nykyisten säännösten mukaan eriarvoisessa asemassa. Uudistuksella pyritään saamaan jokaiselle vammaiselle tarvittava tuki ja apu. Hyvä niin.

Mutta jos suunniteltu ikärajoitus toteutetaan, eriarvoisuus jatkuu - mutta eri muodossa. Se tietää vammaiselle ikäihmiselle jäämistä yhteiskunnan tapahtumien ulkopuolelle. Vammaisella on monia esteitä voitettavanaan, kun hänen pitää päästä kauppaan, harrastuksiin tai kulttuuritapahtumiin. Jos hänellä ei ole käytettävissään yhteiskunnan tarjoamia kuljetuspalveluja, vammainen jää kaiken ulkopuolelle. 

Ei yhteiskunta ole vieläkään esteetön. Jopa uusien julkisten tilojen rakentamisessa on unohdettu esteettömyys. Olipa vammainen nuori tai vanha, julkisiin kulkuneuvoihin meneminen on erittäin hankalaa, useimmille mahdotonta.

Voimissaan oleva ikäihminen on todella virkeä ja hänellä saattaa olla paljon harrastuksia, halua osallistua kulttuuritapahtumiin ja tavata ystäviään. Ilman kattavia kuljetuspalveluja ikäihminen jää yksin ja masentuu, mikä ei liene lainsäätäjien tavoite.

Jo edellisen kerran vammaislakia uudistettaessa keskusteltiin ikärajojen lisäämisestä lakiin, koska sillä estettäisiin kustannusten nousu. Silloin se ei toteutunut, joten nyt pyritään toteuttamaan tämä pitkään vireillä ollut säästötavoite. Lain perustelujen mukaan nykyisen vammaislain tarjoamat kuljetuspalvelut maksavat yhteiskunnalle erittäin paljon, yli puolet kuljetuspalvelujen kustannuksista kohdistuu iäkkäille henkilöille, mikä perustelujen mukaan ei ollut lain tarkoitus lakia säädettäessä. 

Saavutetut säästöt aiheuttavat sen, että vammaiset ikäihmiset eivät ole yhdenvertaisia muiden vammaisten kanssa eivätkä pysty toteuttamaan osallistumisen toteuttamista yhteiskunnassa, vaikka heillä olisi voimia ja innostusta osallistua. Kun tällä lailla yritetään poistaa eriarvoisuutta, se ei poistu, vaan siirtyy eri ikäryhmiin! Ei lain uudistuksen näin pitänyt mennä. Mutta nyt taas kuten monesti ennenkin 'raha puhuu'.

Olipa vammainen nuori tai vanha, hän tarvitsee omien tarpeidensa mukaisia palveluja, kuten lain tavoitteissa luvataan. Ei tunnu oikeudenmukaiselta, että ruvetaan tekemään tarpeettomia rajauksia palvelujen järjestämisessä kuten kuljetuspalveluissa, jotka ovat uudessa laissa rajausten kohteena.

Vammaislain uudistuksen on määrä tulla voimaan 1.1.2023 eli samaan aikaan sote-uudistuksen ja hyvinvointialueiden perustamisen kanssa. Jos ehdotetut ikärajoitukset  jäävät lakiin, tuskin kukaan iäkäs vammainen, joka menettää kuljetuspalvelut, voi tuntea siirtyvänsä hyvinvointialueelle, ehkä paremminkin pahoinvointialueelle.